Palaamistarina sivustaseuraajan näkökulmasta

Minuun otti yhteyttä eräs nainen internetin keskustelupalstan ihmeellisessä maailmassa. Hän oli lueskellut foorumin aiheita ja törmännyt kirjoituksiini ja sen myötä uskaltautunut puhumaan minulle. Nainen halusi palata islamiin – lausua uskontunnustuksen. Hän kyseli miten pitäisi menetellä, missä ja milloin. Parhaani mukaan vastailin ja ohjasin häntä. Kutsuin hänet musliminaisten hyvinvointitapahtumaan. Sovimme, että tapaisimme ensin rautatientorilla, jonne hän saapui istuttuaan ensin tunteja junassa.

Kaupungin kiire ja alati liikkuvat ihmiset katosivat yksi toisensa jälkeen näköpiiristä. Kuka hän on, miltä hän näyttää? Jännitys oli sanoinkuvailematon – tuntemattoman naisen vielä enemmän. Jumalalle kiitos, löysimme toisemme vilkkaasta katukuvasta. Vaihdoimme kuulumiset ja otimme suunnaksi hyvinvointitapahtuman. Rohkeana ja uuden elämänsuunnan aloittaneena hän halusi lausua uskontunnustuksen saman tien. Ennen uskontunnustuksen lausumista kävimme suorittamassa wudhûn eli rukouspesun, jonka jälkeen internetin ihmeellisessä maailmassa kohtaamani nainen lausui uskontunnustuksen, shahâdan:

”Ashadu an laa ilaaha illa Allah wa ashadu anna Muhammadan rasuul Allah.”

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Halasimme uutta sisartamme. Jokainen paikalla ollut liikuttui – ei ainoastaan siitä, että saimme uuden sisaren, vaan siitä miten suuri lahja on todistaa uuden sisaren paluu islamiin.

Kuten jokaisessa tarinassa, aika kuluu ja tulee hetki jolloin palataan takaisin alkuun. Takaisin siihen, mistä kaikki alkoi. Rakas sisaremme sai kutsun palata takaisin Luojansa luo. Surun ja murheen murtamana koin sisaren kuoleman itselleni henkilökohtaiseksi muistutukseksi. Muistutukseksi, että aikani on kuluvaista ja jonakin päivänä minäkin jätän tämän maailman. Kiitän Luojaa siitä mahdollisuudesta, jonka Hän, Korkein, on suonut minulle. Kiitän siitä, että sain todistaa

”Ashadu an laa ilaaha illa Allah wa ashadu anna Muhammadan rasuul Allah.”

Jumalan rakkaus ja armo olkoon sisaremme yllä.