Islamiin paluuni oli Allahin johdatus

Minut on kasvattanut yksinhuoltaja äitini, joka ei ole opettanut minulle vahvasti mitään uskontoa. Muistan kuitenkin, että äitini aina kertoi Jumalan olevan olemassa ja muistutti usein siitä, että pitää uskoa Jumalaan. Hän on aina sanonut, että Jumala on hyvä ja auttaa ihmistä, joka uskoo Häneen, ja että lopuksi ihmiset tulevat kuoleman jälkeen menemään taivaaseen.

Kouluaikoina muistan vierailut kirkossa, jossa tiesin aina, että siellä pitää käyttäytyä kunnolla. Koin aina kunnioitusta kirkkoa kohtaan, koska tiesin sen olevan pyhä paikka ja Jumalan huone. Koulussa opetettiin myös uskontoa, ja muistan joitain tarinoita profeetoista, sillä pidin niiden kuuntelemisesta. Olen aina sisimmässäni uskonut Jumalaan, mutta en ole sitä sitten sen enempää ajatellut, koska koin että pelkkä uskominen riittää. Että tarvitsisi tehdä jotakin tekoja uskon eteen, sitä en sen enempää miettinyt. Teini-iässä elelin normaalin nuoren miehen elämää; kaverit, rock –musiikki ja juominen olivat tärkeimpiä asioita elämässäni. Armeijasta päästyäni olin hieman masentunut, koska olin alkanut ajatella elämääni ja koin, että minulta puuttui elämän tarkoitus. Aloinkin lukea erilaista kirjallisuutta psykologiasta, taolaisuudesta, hindulaisuudesta. buddhalaisuudesta jne. Aloin harrastaa joogaa, ja pikkuhiljaa vaihdon kaveripiiriä ja lopetin tupakoinnin ja juomisen. Olin mukana Luonto-Liiton nuorten ryhmässä. Noina aikoina isoäitini kuoli, ja tämä sai minut ajattelemaan vieläkin enemmän sitä, että mikä on elämän tarkoitus? Minne
isoäitini on nyt mennyt?

Eräänä päivänä joogatessani ja lukiessani joogakirjaa, kirjassa neuvottiin lausumaan jotakin mantraa, jossa mainittiin jokin lohikäärme jumalolento. Ajattelin tämän olevan naurettavaa; uskoa nyt johonkin tällaiseen. Silloin aloin miettiä Jumalaa, ja minähän uskoin Häneen. Hän on minut luonut, niin miksi en kokeilisi rukoilla Häntä. En muista, että olisin koskaan rukoillut oikeasti Jumalaa missään muualla kuin kirkossa ja vain papin sanoja toistaen. Tällä kertaa päätinkin kokeilla ihan vilpittömästi Jumalan rukoilemista. Muistan myös tutkineeni raamattua ja katekismusta, jotka olin löytänyt äitini kirjahyllystä. Yritin löytää niistä ohjeita siihen, että miten Jumalaa pitäisi
rukoilla. Huomasin, että katekismuksessa välillä rukoiltiin isää, välillä poikaa, ja välillä pyhää henkeä. Olin hämmentynyt, koska en ymmärtänyt, että ketä näistä nyt piti pyytää ja rukoilla. Tunsin sydämessäni vahvasti oikealta rukoilla Isä Jumalaa, sillä koin, että Hän on todellinen Jumala. Pyysin Jumalaa johdattamaan minua oikeaan suuntaan elämässä ja antamaan minulle paremman elämän ja seurakunnan, jossa voisin täyttää Hänen tahtonsa. Siitä lähtien pidin itseäni kristittynä ja päätin alkaa etsiä seurakuntaa, johon kuulua. Kävin sunnuntaisin kirkossa jumalanpalveluksessa ja yritin ottaa selvää kirkon toiminnasta. Kukaan ei kuitenkaan tullut kertomaan minulle sen enempää kirkosta tai kristinuskosta.

Työskennellessäni silloisessa työpaikassani muistan erään päivän, kun näin ulkomaalaisen miehen, joka työskenteli työpisteellään ja keskusteli muiden työntekijöiden kanssa. Ihmiset tuntuivat pitävän hänestä. Ajattelin että hän vaikutti mukavalta ja olisi kiva tietää kuka hän oli miehiään. Kerran sain mahdollisuuden tutustua häneen työskennellessäni samalla työpisteellä hänen kanssaan. Pian keskustelun aloitettuamme puheenaiheemme ajautui uskontoon ja Jumalaan, ja sain tietää hänen olevan muslimi. Olin avoin uskonkeskusteluille, mutta kerroin silti olevani kristitty, enkä ollut halukas vaihtamaan uskontoani. Olin kuitenkin kiinnostunut keskustelemaan uskonnosta, ja olin yllättynyt, kun kuulin islaminuskossa olevan niin paljon samaa kristinuskon kanssa. Myöhemmin aina tavatessani tämän muslimimiehen keskustelimme uskonnosta ja aloin kiinnostua islamista.

Luin internetistä tietoa islaminuskosta, ja jo lyhyen ajan jälkeen sain melko kokonaisvaltaisen kuvan siitä, mihin islamissa uskotaan: ettei ole ketään muuta palvomisen arvoista Jumalaa kuin yksin Jumala, jonka nimi on Allah arabiaksi, ja että Muhammed on Hänen viimeinen lähettämä profeetta. Luin että muslimit uskovat aikaisempiin pyhiin kirjoihin: Tooraan, Evankeliumiin ja Psalmeihin. Muslimit uskovat kaikkiin profeettoihin, kuten Aatamiin, Nooaan, Aabrahamiin, Jaakobiin, Moosekseen, Jeesukseen jne. Keskeisessä asemassa oli usko enkelien olemassaoloon, tuomiopäivään ja kohtaloon.

Luettuani ja tutkittuani enemmän, tulin vakuuttuneeksi siitä, että islamin on oltava oikea Jumalan uskonto. Tunsin hyvän tunteen syvällä sydämessäni aina kun luin islamista, ja viihdyin myös uuden muslimiystäväni seurassa. Noin kuukauden jälkeen olin valmis hyväksymään islaminuskon. Muslimiystäväni näytti minulle työpaikkamme pukuhuoneessa kuinka rukouspesu tehdään; tein liikkeet hänen perässään ja rukoilimme yhdessä kohti Mekkaa. Tein rukousliikkeet seuraamalla muslimiystävääni, joka toimi rukouksen imaamina eli johtajana. Tunsin rukouksen aikana rauhaa ja antautuneisuutta Jumalalle, sillä olin nyt ymmärtänyt kuka Jumalani on ja miten Häntä tuli oikealla tavalla rukoilla. Olin tyytyväinen islamiin, ja rukoiltuamme lausuin uskontunnustuksen:

”Ashadu an lâ ilâha illa Allah wa Ashadu anna Muhammadan Rasûl Allah!
Todistan ettei ole muuta palvomisen arvoista Jumalaa kuin Allah, ja todistan että Muhammed on Allahin lähettiläs!

Olin todella onnellinen sillä hetkellä. Uudesta muslimiystävästäni tuli nyt uskonveljeni, hän onnitteli minua ja me halasimme toisiamme pitkään. Siitä alkoi uusi elämäni islaminuskossa.

Onnellinen