Miten islam löysi minut

Koko elämäni ajan olen tiennyt, että Jumala on olemassa. ”Vaihtoehtoinen” selitys siitä että kaikki olisi sattumaa, ei ole ikinä ollutkaan vaihtoehto, koska siinä ei ole järkeä. Sattumoisin tyhjyys päättää räjähtää, ja tämä ainutlaatuinen, mahdottoman suuri maailmankaikkeus syntyy kaikkine tähtineen, planeettoineen ja elävine olentoineen. Ja sitten sattumalta kehittyy eläviä olentoja, jotka vielä kyseenalaistavat oman olemassaolonsa.

Olen kasvanut ihan tavallisessa suomalaisessa perheessä, enkä ollut koskaan kiinnostunut uskonnoista. Luulin suurin piirtein, että Jumala on luonut kaiken ja sitten vain jättänyt meidät rauhaan. Uskonnot kuulostivat ihmisten keksinnöiltä, joiden ainoana tavoitteena on anastaa valtaa ja rahaa väestöltä. Muistan yrittäneeni lukea Raamattua, mutta jossain vaiheessa en pystynyt lukemaan enempää, koska siinä oli niin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja ristiriitoja.

En tieten tahtoen etsinyt uskontoa tai islamia. Marokkolaisen työkaverin ansiosta tutustuin kuitenkin islamin uskontoon. Hän osasi vastata vaikeisiinkin kysymyksiini, joita väkisin tulee, koska mediassa on niin paljon negatiivista uutisointia islamista. Jossain vaiheessa hankin Koraanin käsiini ja luin sitä ihan kiinnostuksesta, en tietyllä tarkoituksella. En tiedä tarkkaan että miten tai mikä siinä muutti mieleni, mutta totuus elämästä avautui itselleni. Siinä kirjassa oli kysymykset kaikkeen, mitä ihmiskunta on pohtinut. Miksi olemme täällä?, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? ja kuka Jumala on? Tuntui ihanalta tietää, että Jumala ei ole jättänyt meitä yksin ja että kaikella mitä tapahtuu, on tarkoituksensa. En tiennyt islamista paljoakaan, mutta olin varma siitä, että Koraani on Jumalan sanaa. En edes ollut lukenut kirjaa kokonaan, kun lausuin uskontunnistuksen itsekseni. Siitä päivästä asti olen tuntenut rauhan sisälläni, jota mikään rikkaus tai maallinen asia ei voi korvata. Vaikka polkuni on vaatinut valintoja ja uhrauksia, en ole ikinä katunut islamiin palaamistani.

- Maryam