Matka joka muutti elämäni

Kaikki ylistykset kuuluvat Allahille, Yhdelle ja Ainoalle palvonnan arvoiselle Jumalalle.

Aloitan paluutarinani kertomalla ensimmäisen todellisen kosketukseni islamiin, joka tapahtui Säkylän vankilassa. Olin tapaamassa veljeäni ensimmäistä kertaa, ja muistan, että olimme aina pitäneet itseämme kristinuskoisina (ainakin nimeltä). Hetki sen jälkeen, kun olimme vaihtaneet muutaman sanan, veljeni tempaisi, että hän on palannut islamin uskoon. Luulin että olin elokuvassa, tilanne vaikutti jotenkin epätodelliselta, ja vaikka minulla ei henkilökohtaisesti ollut mitään muita uskontoja vastaan, en silti uskonut että veljestäni tulee muslimi. Yritin siinä sitten puhelin kädessä sulatella veljen silloin oudoilta tuntuneilta näkemyksiä, kuten miten hänen silmät olivat auenneet tähän elämään yms.
 
Meni muutamia kuukausia, kun veli oli päässyt vankilasta, ja kaverit kyselivät hänen islamin hyväksymisestään ja heittelivät terroristivitsejä hänestä. Huomasin puolustelevani islaminuskon loogisuutta sen perusteella, mitä minulle oli selitetty. (miten ihmeessä ihminen voi antaa synnit anteeksi, eikö kaikkeuden Luoja ole Hän, joka antaa synnit anteeksi?). Pikkuhiljaa huomasin että aloin kiinnostua enemmän ja enemmän islamista.
 
Veljeni jaksoi aina kertoa minulle islaminuskosta, ja kehotti usein minua lukemaan uskonnon tiedon juuresta itse, eli Koraanista. Väitin aina, että luen sitten kun minulla on aikaa, sillä siihen aikaan työnteko, jalkapallotreenit ja pelit veivät suurimman osan ajastani. Jäljelle jääneen vapaa-aikani vietin samalla tavalla kuin muut nuoret nykypäivänä, eli alkoholin ja juhlimisen parissa.
 
Jossain vaiheessa myöhemmin sain polvivamman, jonka takia treenaus sekä työnteko jäivät. Täten jäi myös tekosyy veljelleni siitä, etten "ehdi" lukemaan Koraania. Koska minulla oli nyt aikaa ja taukoa kaikesta, aloin lukea Koraanin englanninkielistä käännöstä. En koskaan ollut lukijatyyppiä, mutta päätin asennoitua niin, että jos tämä on Jumalan viimeinen viesti ilman virheitä, niin se pitäisi ottaa vakavasti ja avoimin mielin. Luin seuraavat kolme päivää nenä kiinni kirjassa ja totesin, etten voi jatkaa entisellä elämäntyylilläni, vaan tähän oli tultava muutos. Se muutos olisi alistuminen yhdelle Jumalalle, sillä minua pelotti rangaistus, joka kohtaisi minut, jos jatkaisin vanhalla elämäntyylilläni. Minua kiehtoi myös se mitä luvataan niille, jotka alistuvat Jumalan tahtoon. Veljeni oli todistamassa, kun tein uskontunnustuksen kotonani, ja vasta sen jälkeen ymmärsin mitä hän tarkoitti silmien aukeamisella tähän elämään ja sen tarkoitukseen.

- Suleyman