Palaamistarina

Palaaminen islamiin ei ole ollut se helpoin tie minun kohdallani. Olen pienestä pitäen aina ollut hieman erikoinen tapaus; kiltti, mutta villi tapaus. Tänä päivänä ajattelen, että olen pienestä asti aina jollain tavalla uskonut Jumalaan. Tätini on helluntailainen, ja hän puhui minulle aikoinaan paljon Jumalasta ja profeetta Jeesuksesta; ehkä niiltä ajoilta on jäänyt jotain itämään.

Joka tapauksessa, olen elänyt melko sekavaa elämää. Huumeet ovat olleet elämässäni melko isossa asemassa 18-vuotiaasta lähtien. Ei siitä sen enempää. Ne, joilla on senkaltaisesta elämästä enemmän hajua, tietävät tasan tarkkaan mitä se on.

En ole varsinaisesti etsinyt mitään uskontoa tai mitään muutakaan, paitsi totuutta. Olen aina kysellyt paljon, ja olen kova pohtimaan asioita. Olen huomannut sen, että yhteiskunta yrittää erottaa ihmisen Jumalasta.

Kaikki ympärillä oleva materiaali, päihteet, porno jne. on yhteiskunnan hyväksymää. Nykyään ymmärrän, että tällä kaikella on olemassa paljon isompi merkitys kuin osasin kuvitellakaan vielä siinä vaiheessa. Ennen palaamistani katselin paljon dokumentteja, joissa oli hyviä pointteja, ja sitä kautta minulle rupesi aukeamaan kokonaisuus.

Tšetšeniasta kotoisin oleva kaverini halusi viedä minut moskeijaan, jossa tein uskontunnustuksen. Tämän jälkeen kompastuin kuitenkin vielä vanhoihin tapoihini. Noin viisi kuukautta sitten tein toisen kerran uskontunnustuksen, ja olen nyt opetellut rukoilemaan ja elämään niin kuin muslimin tulee elää.
Olen kiitollinen Allahille, että Hän on johdattanut minut islamiin, totuuteen.