4. DA’WAH ATEISTEILLE JA TEISTEILLE JA AGNOSTIKOILLE

 

Käymme ensiksi läpi nämä termit ja niiden historiaa. On tärkeää tarkastella myös näitä käsitteitä sekä väittämiä heidän lähteistä käsin, jotta saamme kokonaisvaltaisen kuvan mitä tämä alue pitää sisällään. Lähteenä tässä olen käyttänyt Wikipediaa.

 

ATEISMI

 

Ateismi (muinaiskreikaksiθεότης, atheotes) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen ansiosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvullaajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.

 

Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena tai yksilön käsityksenä eli tiedollisena asenteena. Nykyisin ateistit jaetaan usein positiiviseen ateismiin, jossa kielletään jumalien olemassaolo, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon, mutta josta puuttuu jumalien olemassaolon nimenomainen kieltäminen.

 

Vaikka monet ateistit edustavat sellaisia uskonnottomia aatteita kuin humanismi] ja naturalismi, ei ole olemassa mitään kaikille ateisteille yhteistä aatejärjestelmää. Vaikka länsimaissa ateismi yleensä liitetään uskonnottomuuteen, joitakin itämaisia uskontoja kuten buddhalaisuuden tiettyjä suuntia, joiden oppiin ei kuulu oletusta persoonallisesta jumalasta, on kutsuttu ateistisiksi.

 

Ateismin perusteita

 

Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen, mutta syyt ja perustelut tälle näkemykselle poikkeavat toisistaan. Koska ateismi käsitetään yleisesti jumalien olemassaolon kieltämisenä, siihen liittyy oleellisesti käsitys kiellettävien jumaluuksien luonteesta ja ominaisuuksista. Yksiselitteisen ateismin määrittelyn vaikeuteen liittyy siten ilmiön lukuisat historialliset ilmenemismuodot ja käsitteen lukuisat eri tulkinnat.

 

Ateistit esittävät usein, että uskovien tulisi osoittaa, että jumala on olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalan olemassaoloon. Ateistista käsitystä on puolustettu esimerkiksi seuraavasti: on järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassa olemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.

 

Välinpitämättömyys uskontoa kohtaan

 

Denis Diderot (1713-1784)

 

Monet ateistit ovat ateisteja saamansa kasvatuksen, opetuksen tai ympäröivän yhteiskunnan käsitysten vuoksi. Todennäköisyys, että ihminen uskoo jumalien olemassaoloon, on pienempi, jos hän kohtaa hyvin harvoin jumaliin uskovia ja jos koulujärjestelmässä ja yhteisön elämäntavassa ateismi on tavanomainen asia. Osa uskontokuntiin kuulumattomista ei ole lainkaan kiinnostunut uskontoon liittyvistä aiheista. Denis Diderot, jota syytettiin ateistiksi, totesi, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnostanut Jumalan olemassaolo. Voltairelle kirjoittamassaan vastauksessa hän totesi:

 

»On tärkeää, ettei sekoita myrkkykatkoapersiljaan, mutta ei lainkaan, uskooko vai ei Jumalaan.»

 

Käytännön ateismi voi ilmetä uskontoihin liittyvän motivaation puutteena, jossa jumalien olemassaoloa ei kielletä, mutta niiden mahdollinen olemassaolo ei aikaansaa minkäänlaista moraalista tai uskonnollista toimintaa tai jumalien olemassaolokysymyksen aktiivisena poissulkemisena älyllisen pohdinnan piiristä tai muusta toiminnasta. Englanninkielisessä keskustelussa on joskus käytetty myös sanoja ”apateismi”, ”indifferentismi”, ”ignostismi” tai ”välinpitämätön agnostismi” kuvaamaan välinpitämätöntä asennetta.”

 

TEISMI

 

Teismi (kreikan sanasta theos, jumala) eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen jumala tai jumalia. Olemassaoloa koskevan eli ontologisen teismin määritelmän mukaan teismi on väitelause ”jumala tai jumalia on olemassa”.

 

Teistit katsovat ettei ole mitään tarvetta palvoa koska meidän tehtävämme tässä maailmassa on tuntematon. Me itse etsimme ja löydämme tehtävämme ja mitä tahansa teemme se on sallittua, kunhan emme aiheuta toisille ihmisille sillä teolla haittaa. Tämän kaltaisten ihmisten kanssa kun olemme tekemisissä, on tärkeää että painotamme siihen, että palvonta on luonnollinen tarve joka on luotu jokaiseen ihmiseen.

 

AGNOSTIKKO

 

Agnostisismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä sitä voi siksi osoittaa todeksi. Useimmiten "agnostisismilla" tarkoitetaan jumalan olemassaoloon kohdistuvaa agnostisismia, mutta käsitettä käytetään myös laajemmin. Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan agnostisismin määritelmä on oppi, jonka mukaan havaintojen ylittävästä tai yliluonnollisesta ei voida saada mitään tietoa.

 

Agnostisismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin esittäen, että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä merkityksessä agnostisismi on eräänlainen skeptismin muoto, joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin. Sanaa agnostisismi käytetään välillä myös muista kuin jumaliin liittyvistä asioista puhuttaessa. Sanan merkitys on tällöin sama: katsottaessa puheen aiheena olevan asian olevan sellaisen, ettei asiasta voida saada tietoa.

 

Termin agnostikko otti käyttöön Thomas Huxley vuonna 1869. Sitä on käytetty kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole vakuuttuneita tai eivät halua sitoutua käsitykseen, että olisi yliluonnollisia olentoja. Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai uskonnon kieltämiseenkään liittyvistä asioista.

 

Sana agnostisismi tulee kreikan kielestä a (ei) ja gnosis (tieto). Agnostisismia ei tule sekoittaa tulkintaan joka nimenomaisesti kieltää gnosiksen oppijärjestelmän eikä gnostilaisuuteen. Nämä ovat uskonnollisia käsitteitä joita ei yleensä liitetä agnostisismiin.

 

Agnostisismi maailmankatsomuksellisena kantana

 

Yleisimmän käsityksen mukaan agnostisismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalan olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei voida (ainakaan täysin varmasti) todistaa vääräksi, eikä myöskään oikeaksi. Agnostisismi voi olla esimerkiksi uskonnottoman ihmisen kanta, joka myöntää, ettei väitettä jumalan olemassaolosta voida todistaa täysin varmasti vääräksi.

 

Maailmankatsomuksellisen agnostisismin mukaan ei ole mielekästä uskoa ilman tietoa. Agnostikko epäilee vahvasti uskonnon todenmukaisuuden mahdollisuutta ja voi suhtautua uskontoon lähes yhtä hylkäävästi kuin ateisti. Toisaalta moni agnostikko suhtautuu ateismiin yhtä hylkäävästi kuin teisti, koska Jumalan olemassa olemattomuutta ei agnostikkojen mukaan voi todistaa. Monet agnostikot vaativat uskonnollisten ja antiuskonnollisten väitteiden perustelua samalla tavalla kuin tieteellisten väitteiden perustelua. Tämä on uskonnonfilosofiassa evidentialismiksi kutsuttu kanta.

 

Thomas Henry Huxley

 

Agnostiset näkökulmat ovat yhtä vanhoja kuin filosofinen skeptismi, mutta Huxley loi termit "agnostikko" ja "agnostisismi" kokoamaan hänen ajatuksensa aikalaistensa näkökulmista metafysiikan aiheisiin "asiasta joka tapahtuu ilman ulkopuolista ehtoa" ("unconditioned", Hamilton) ja "asiaa joka on mahdotonta tietää" ("unknowable", Herbert Spencer). Vaikka Huxley alkoikin käyttää termiä "agnostikko" vuonna 1869, hänen mielipiteensä oli kuitenkin jo muotoutunut jonkin verran aikaisemmin. Kirjeessään Charles Kinsleylle (23. syyskuuta1860) hän kertoo näkökannastaan laajasti:

 

"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan. Kukaan joka jokainen päivä tai tunti joutuu olemaan luonnon kanssa tekemisissä voi kiusata itseään a priori vaikeuksilla. Anna minulle todiste joka oikeuttaisi minut uskomaan mitään muuta niin uskon sen. Miksi en uskoisi? Se ei ole puoliksikaan niin ihmeellistä kuin voiman säilyminen tai aineen tuhoutumattomuus".

 

"Minulle ei kannata puhua analogioista tai todennäköisyyksistä. Minä tiedän mitä tarkoitan, kun sanon, että uskon käänteisen neliön lakiin enkä aio laskea elämääni minkään heikomman vakaumuksen varaan"..

 

"Oma persoonallisuuteni on varmin asia jonka tiedän olevan tosi. Mutta yritykset vakuuttua siitä mitä se on johtaa minut pelkästään sanallisiin hienouksiin. Olen seulonut kaikki akanat egosta ja epä-egosta, tapahtumattomuudesta ja tapahtumista ja kaiken muunkin liian usein vain huomatakseni, että edes yrittäessäni ajatella näitä kysymyksiä ihmisen älykkyys kompuroi jonnekin syvyyksiin."..

 

Toinen kirje samalle kirjeenvaihtotoverille 6. toukokuuta1863:

 

"En ole koskaan tuntenut pienintäkään sympatiaa a priori syille puhdasoppisuutta vastaan ja tunnen luonnostani ja mielenlaatuni vuoksi suurinta mahdollista antipatiaa kaikkea ateistista ja pakanallista oppisuuntausta kohtaan. Joka tapauksessa tiedän, että minä olen, juuri niin kuin kristitty sanoisi ja kuten minäkin näkisin ateisti ja pakana. En näe varjoakaan tai merkkiäkään suuren tuntemattoman kaiken alla olevan ilmiön todisteesta joka liittyisi Isään joka rakastaa ja välittää meistä kuten kristityt väittävät, joten jos ajatellaan muita suuria kristittyjen dogmia, sielun kuolemattomuutta ja tulevia palkintoja ja rangaistuksia mitä muita vastaväitteitä voin minä, joka olen pakotettu uskomaan Aineen ja Voiman kuolemattomuuteen ja selkeästi tällä hetkellä havaittavaan palkintoon ja rangaistukseen teoistamme voin esittää näille opinkappaleille? Anna minulle hiukankin todistetta ja minä syöksyn niiden kimppuun".

 

Nimen "agnostikko" alkuperästä Huxley antoi (Coll. Ess. v. s. 237-239) seuraavanlaisen selostuksen:

 

"Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön".

 

Huxleyn agnostisismin uskotaan olevan luonnollinen seuraus 1860-luvun älyllisestä ja filosofisesta ilmapiiristä, kun papiston suvaitsemattomuus yritti tukahduttaa tieteelliset löydökset, jotka näyttivät olevan vastakkain Mooseksen kirjojen ja muiden kristillisen kirkon kannattamien oppien kanssa. Agnostisismia ei kuitenkaan tulisi sekoittaa deismiin, panteismiin tai muihin teismin muotoihin.

 

Selvyyden vuoksi Huxley vielä toteaa, että "Mielen asioissa seuraa omaa järkeäsi niin kauas kuin se sinua vie äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja negatiivisesti. Mielenasioissa älä teeskentele, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai olisivat todistamattomia olisivat tosia" (Huxley, Agnosticism, 1889). A. W. Momerie huomautti, että tämä ei ole mitään muuta kuin rehellisyyden määritelmä. Huxleyn määritelmä oli kuitenkin pelkkää rehellisyyttäkin laajempi joskin hän väitti, että metafyysiset asiat ovat periaatteessa mahdottomia tietää.

 

Bertrand Russell

 

Bertrand Russellin pamflettiWhy I Am Not a Christian[1] (suom. "Miksi en ole kristitty") perustuu puheeseen, joka pidettiin 1927. Essee käy läpi lyhyesti Russellin jumalan olemassaoloa vastustavat argumentit jonka jälkeen se käsittelee moraalisia syitä kristinuskoa vastaan. Hän kehottaa lukijaa "seisomaan omilla kahdella jalallaan ja katsomaan rehellisesti maailmaa" pitäen "pelottoman asenteen ja vapaan älykkyyden".

 

Russellin myöhemmässä pamfletissa Am I An Atheist Or An Agnostic? (Olenko ateisti vai agnostikko) (alaotsikolla A Plea For Tolerance In The Face Of New Dogmas ("Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta uusien dogmien edessä")) hän varmistaa, että on agnostikko filosofisessa mielessä, eli ettei voi tietää totuutta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että hänen itsensä kutsuminen ateistiksi parhaiten välittäisi hänen uskonnollisen näkökulmansa filosofisesti suuntautumattomalle yleisölle.

 

Looginen positivismi

 

Loogisia positivisteja kuten Rudolph Carnapia ja A. J. Ayeria luullaan joskus erheellisesti agnostikoiksi. Käyttäen argumentteja jotka olivat Wittgensteinin ("Wovon mann nicht sprechen kann, darüber muss mann schweigen" - "Mistä ei voida puhua, siitä pitää vaieta"), he pitivät mitä tahansa puhetta jumalista kirjaimellisesti hölynpölynä. Loogisille positivisteille ja saman tyylisten ajatusten kannattajille millään toteamuksilla, jotka liittyvät uskontoihin tai yliluonnollisiin kokemuksiin, ei voisi olla mitään totuusarvoa ja siitä syystä ne ovat merkityksettömiä. Mutta tämä sisältää kaikki lausunnot jumalasta, jopa ne lausunnot, jotka kieltävät, ettemme voi tietää jumalan olemassaoloa. Ayer hylkää selkeästi teoksessa Language, Truth and Logic agnostisismin sillä perusteella, että agnostikko, vaikka väittääkin, että tieto jumalasta ei ole mahdollista on sitä mieltä, että jumalalla on merkitys.

 

Agnostinen uskonnollisuus

 

Uskonnoton agnostikko ei usko jumalaan, koska siitä ei ole tietoa. On kuitenkin olemassa myös uskovaisia agnostikkoja. Luterilainen filosofi Juha Sihvola sanoo teoksessaan Maailmankansalaisen etiikka, että jumalan olemassaolosta ei voida sanoa mitään puolesta tai vastaan ei-uskonnollisessa mielessä, mutta jumalaan voisi silti uskoa uskonnollisen uskon kautta. Sihvola määrittelee uskonnollisen uskon toivoksi jumalan olemassaolosta. Tällainen uskon määritelmä mahdollistaa hänen mukaansa agnostisismin ja uskonnollisuuden yhdistämisen.

 

Agnostisismin lajeja

 

Agnostisismi on kärsinyt enemmän kuin muut filosofian ilmentymät terminologian moniselitteisyydestä. Esimerkkinä yritykset liittää agnostisismi ateismiin. Perinteinen ateismi on jumalan kieltämistä. Perinteinen ateistinen vapaa-ajattelu kutsuu uskon puuttumista mihinkään yliluonnollisiin olentoihin heikoksi ateismiksi (tai negatiiviseksi ateismiksi). Heikon ateismin ja agnostisismin välille voidaan kuitenkin tehdä ero, jos tehdään ero uskon ja tiedon välille. Agnostinen ateismi on molempien yhdistelmä. Vastaavasti agnostinen teismi on näkemys, jonka mukaan jumalaan voi olla rationaalista uskoa, siitä huolimatta että jumaluuden olemassaolosta ei ole tai ei voi olla tietoteoreettisesti katsoen mitään tietoa.”

 

______________________________________________________________________________________

 

Ensimmäiseksi tulee mainita, että usko Jumalaan ei ole epäloogista kuten modernit ateistit uskovat. Muinaiset kreikkalaiset filosofit kuten Plato ja Aristotle rationaalisesti totesivat, että Jumalan täytyy olla olemassa. Plato väitti, että luodulla täytyy olla luoja. Tästä esimerkiksi kun ihminen kävelee hiekkarannalla jalanjäljet jäävät hiekkaan, ei voi olettaa että merivesi olisi ne tuottanut.

 

Nämä aatteet ovat saaneet enemmän tuulta purjeisiinsa vasta viime 1900 luvulla, jolloin kokonaiset kansat ovat kieltäneet Jumalan olemassaolon. Näistä esimerkiksi Venäjä ja Kiina, jotka systemaattisesti omaksuivat ateistisen järjestelmän koulutusjärjestelmiinsä. Näiden valtioiden kommunistisen järjestelmän hajotessa uskonnollisuus on ollut räjähdysmäisesti lisääntyvä ilmiö.

 

Logiikkaa ja järkeilyä on käytetty kun on yritetty vakuuttaa ihmisille, että Luoja on olemassa. Koraani sanoo:

 

Tyhjästäkö heidät sitten on luotu, vai itsekö he ovat itsensä luoneet? Ovatko he luoneet taivaan ja maan? Ei, eivät he ole varmoja uskossaan.” Suurah at-Tuur 52:35–36

 

Allaah antaa näissä jakeissa kolme loogista vaihtoehtoa ihmiselle.

 

  1. Ihmiset luotiin tyhjästä tai ei mistään. Tämä käsitys menee vastoin järjellistä ajattelua. Mitään ei tule synny tyhjästä. Olemattomasta ei voi syntyä mitään.

  2. Ihmiset loivat itsensä. Tämä on myös epäloogista ja vastoin järjellistä ajattelua. Itsensä synnyttäminen vaatii että on itse ensin olemassa. Täytyy ensin olla olematon jotta voi syntyä tai tulla luoduksi.

  3. Ihmiset olivat luotu jollain joka oli jo olemassa. Tästä esimerkki että C1 oli olemassa koska C2 ja taas C2 olemassa koska C3 oli jne.

 

Ainoa vaihtoehto on, että ihmiset ja muut luodut ovat luonut, jokin joka itse ei ole luotu. Allaah.

 

Usko Jumalaan sisältää uskon, että Jumala yksin on Luoja ja Ylläpitäjä tässä maailmassa.

 

Mitään ei tapahdu tässä maailmassa ilman Hänen lupaa. Mitään hyvää ei saavuteta tai saada eikä mitään haittaa tai harmia aiheudu ilman Hänen käskyään. Allaah määrää sen. Ihmisille on annettu neuvo hakea turvaa Hänestä sitä pahaa vastaan, jonka Hän on luonut. Allaah ei liitä pahuutta suoranaisesti itseensä, koska Allaah on Hyvä ja kaikki mitä tulee Häneltä on hyvää. Se paha, joka tulee Häneltä on suhteellisesti pahaa. Se voi olla hyvää toisesta näkökannasta mutta toisesta näkökulmasta pahaa. Tästä esimerkki auringon valosta ja sen paahteesta. Se on tärkeä elementti kasvillisuuden kasvulle jne. mutta sen paahde voi tuhota myös kasvillisuuden. Sade on myös tärkeä kasvillisuudelle mutta se myös aiheuttaa tulvia, hukkumisia ja kuolemaa. Todellinen pahuus toisaalta on ihmisen teoista peräisin. Ihmiset ajattelevat pahoja asioita ja jos Allaah sallii, he tekevät myös pahoja tekoja. Allaah ei tosin alista ketään:

 

..Eihän Herrasi tee vääryyttä kenellekään.” Suurah al-Kahf 18:49

 

Se paha, jonka ihmiset tekevät on Allaahin sallima, määräämä. Mutta ihmiset ovat vastuussa omasta pahuudestaan, sillä se on heidän valinnan tuotos. Mitä tulee Allaahin lupaan, aikaisemmat muslimi oppineet ovat erottaneet mikä on Allaahin toive ja tahto. Hänen toive on joskus käsitetty Hänen Laillinen Toive, tarkoittaen että Hän toivoo ihmisille islaamia, oikean elämäntavan, joka sisältää alistumisen siihen mitä Hän on määrännyt. Kuitenkin Hän antoi ihmisille mahdollisuuden valita ottaa Hänen toiveensa tai hylätä se. Näin ollen ihmiset voivat mennä vastoin Allahin Laillista Toivetta. Hänen Tahtonsa taas käsitetään taas että ihmisistä riippumattomat tapahtumat tapahtuvat ainoastaan Hänen luvalla. Tästä esimerkiksi, jos ihminen esimerkiksi hyppää ilmaan, hän palaa takasin maahan tai jos lääkäri lyö polven refleksi pisteeseen, jalka pongahtaa ylöspäin halusi ihminen tai ei. Ihmiset eivät voi mennä vastoin Allaahin Luotua Tahtoa.

 

Kun kysytään ihmisiltä, jotka kieltävät Allahin olemassa olon kuinka heistä on tullut menestyksekkäitä tässä maailmassa ja taas toisista ei, he vastaavat että he ovat olleet onnekkaita ja toiset taas eivät niinkään onnekkaita. Tästä johtuen elämää katsotaan sattuman tai onnen kautta. Rituaaleja seurataan kuten puuta koputtamalla, peukut pystyyn jne ja amulenttejä kuten Fatiman käsi, sininen silmä koru jne., jotta nämä suojelisi ja toisivat hyvää onnea elämään. Onnekkuus kiehtoo enemmän länsimaista ateismia, sillä se on sokea voima, joka ei vaadi tottelevaisuutta tai vaadi mikään laista velvollisuuden tunnetta sitä kohtaan. Usko Allaahiin vaatii sydämen puhdistamista kaikenlaisilta tämän kaltaisista taikauskoista.

 

Usko Allaahiin tarkoittaa, että Allaah yksin tulee tulla palvotuksi.

 

Jos kutsutaan jotakin muuta rukouksessa kuin Allaahia tarkoittaa, että palvoo muuta Allaahin rinnalla. Profeetan (saws) seuralainen, Nu’maan ibn Bashiir viittasi Profeetan sanoneen: ”Jokin kutsuminen rukouksessa on palvontaa.” Jos ihminen uskoo, että mitään ei tapahdu ilman Allaahin tahtoa, ei ole mitään järkeä kutsua muita Hänen sijastaan.

 

Luotu viittaa Luojaan

 

Ihmisten tulee tietää heidän olemassa olon tarkoitus, jotta tämä elämä ja sen tarkoitus olisi heille selkeä käsite ja sitä kautta toimisivat niin, että se hyödyttäisi heitä (niin tässä maailmassa kuin Tuonpuoleisessa). Vuosien saatossa on ollut aina ihmisiä, vähemmistöä, jotka kieltävät Allaahin olemassa olon. Heidän mielestään, ihmisten olemassa olo on vain vahingossa syntyneiden elementtien tuotos. Siitä johtuen heille kysymys, miksi Jumala loi ihmisen, on edelleen vastaamatta. Heidän mielestään olemassa ololle ei ole mitään syytä. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on uskonut ja jatkavat uskomistaan Kaikkein Suurimpaan, Joka loi tämän maailman tarkoituksella.

 

FITRAH

 

Ja kun Herrasi toi esiin Aatamin lapsista, heidän kupeistaan (lanteiltaan), heidän siemenensä (tai: toi esiin Aatamin kupeista hänen jälkeläisensä) ja asetti heidät todistamaan heitä itseään koskien (sanoen): Enkö Minä ole teidän Herranne? He sanoivat: Kyllä, me todistamme sen! (Teimme näin) Jotta ette voisi ylösnousemuksen päivänä sanoa: Totisesti, me emme tienneet tästä. Tai etteivät he voisi sanoa: Isämmekin palvoivat monia jumalia ennen meitä ja me olemme heidän lapsiaan. Tuhoatko sinä meidät sen takia, mitä valheelliset ihmiset tekivät?” Suurah al-A’raaf 7:172-3

 



 

Ihmiseen on luotu tarve palvoa

 

Allaah loi ihmiseen tarpeen palvoa, joka täydentää ihmisen luonnollista uskoa Allaahiin. Ensimmäinen käsky Koraanissa on käsky palvonnasta:

 

Ihmiset palvokaa Herraanne, joka on luonut tiedät ja ne, jotka olivat ennen teitä, palvokaa Häntä, jotta ehkä oppisitte pelkäämään Häntä.” Suurah al-Baqarah 2:21

 

Kaikkialla maailmaa ihmiset palvovat Jumalaa jossain muodossa ja eri tavoilla.

 

Kriisien aikana

 

Kun kuolema koskettaa ihmistä, joka kieltää Jumalan, hänkin kutsuu Jumalaa:

 

Me johdatimme israelilaiset meren yli ja Farao joukkoineen seurasi heitä vääryytensä ja vihamielisyytensä takia, kunnes jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: ”Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle.” Suurah Yunus 10:90

 

Kun annamme ihmiselle suosiotamme, hän kääntyy meistä pois ja vetäytyy syrjään, mutta kun onnettomuus kohtaa häntä, hän vuodattaa vuolaasti rukouksia.” Suurah Fussilat 41:51

 

Niin he kielsivät ne vääryttään ja korskeuttaan, vaikka olivat itse vakuuttuneita niistä.” Suurah Naml 27:14

 

Ateisti lentokoneessa, jonka moottori tippui toisesta siivestä ja kone kääntyy jyrkkään kuoleman syöksyyn huutaa ” Oh God, HerraJumala…jne.”

 



 

YKSINKERTAISIA ASKELIA DA’WAH TEHDESSÄ TEISTEILLE, ATEISTEILLE JA AGNOSTIKOILLE

 

TEISTI: CONFUSED/SEKAISIN/EPÄRÖIVÄ

 

  1. Selvät epäluulot. Selvitä mistä johtuu heidän epäluulot: huonoja kokemuksia jne. Keskity tawhiid ar-Rubuubiyyah ja jatka siitä tawhiid al-’Ibaadah.

 

T: Jos Islam on sulle hyvä asia niin se on ok. Kaikkein tärkeintä on olla hyvä (toisia kohtaan). KYSY: Kuinka määrittelet ”hyvä toisia kohtaan”?

 

T: En voi hyväksyä organisoitua uskontoa. Ne on täynnä korruptiota. KYSY: Olisiko sinusta parempi epäorganisoitu uskonto, jonka itse olet luonut?

 

EVERYTHING WORKS BETTER WHEN ORGANIZED!

 

T: Jumala on rakkaus. KYSY: Tulisko Hänen rakastaa Hitleriä, Pol Pottia, Ghengis Khania jne.?

 

T: Minkälainen Jumala laittaa hyviä ihmisiä Helvetin tuleen? Joutuuko Äiti Teresa helvettiin? VASTAA: Sinä keskityt ihmisten oikeuksiin, mutta miten sitten Jumalan oikeudet? Se tarkoitus miksi sinut on luotu?

 

  1. Selitä & selvitä elämän tarkoitus. Luominen on tapahtunut tarkoituksella ja elämä perustuu tähän tarkoitukseen. Jumala, joka luo ihmiskunnan ja ei kerro heille heidän tarkoitustaan ja mitä Hän haluaa heiltä ei ole kovin viisas tai armelias Jumala.

  2. Auta heitä antautumaan ja alistumaan Allaahin palvonnalle, painamaan otsansa maahan.

  3. Kannusta heitä. Profeetta (saws) sanoi Mu’aathille (ra) liittyen Allaahin palvojiin, että Hän tulee laittamaan heidät Paratiisiin jos he palvovat vain yksin Häntä.

 

ATEISTI : YLIMIELINEN

 

Maailmassa on vain harvoja todellisia ateisteja. Suurin osa ihmisistä on joko agnostikkoja tai teistejä. Todellisen ateistin sydän on täydellisessä pimeydessä, todellisessa pahuuden tilassa. Todellista ateistia on paljon vaikeampi saavuttaa kuin sellaista, joka palvoo vääriä jumalia, idoleita tai eläimiä. He sentään tunnistavat tarpeensa palvoa.

 

  1. Selvät epäluulot. Selvitä syyt heidän epäuskoon, huonot kokemukset jne. Keskity tawhiid ar-Rubuubiyyah ja jatka siitä tawhiid al-’Ibaadah.

  2. Käytä Koraanin totuuksia todistamaan Allaahin olemassa olo. Perusta Allaahin olemassaolo tai ainakin Hänen mahdollinen olemassa olo heille Koraanissa mainittujen loogisten argumenttejen kautta. Esim. Firaun & Mooses: anna auringon nousta lännestä…

 

AGNOSTIKKO : LAISKUUS

 

  1. Todista Allaahin olemassa olo. Agnostikko aloittaa siitä pohjasta, ettei tiedä onko Jumala olemassa vai ei ja että siitä ei ole todisteita. Kyseenalaista miksi he uskovat ettei siitä ole todisteita tai sitä ei tiedetä.

  2. Motivoi. Agnostikko sanoo, ”Mitä väliä onko Jumala olemassa vai ei? Mua ei vois vähempää kiinnostaa.” Keskustele tarkoituksettomasta elämästä, ilman tarkoitusta ja siitä palvonnan tarpeesta, joka on luotu jokaiseen ihmiseen. ’

 

Tässä vielä erään toisen siskon pieni artikkeli kohdatessa ateisteja ja agnostikkoja:

 

Ateisti ja agnostikko: Ateisti on henkilö, joka kieltää Jumalan olemassaolon kokonaan. Agnostikko taas on henkilö, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, eikä myöskään kiellä sitä.

 

Ajatelkaamme mikä voi eksyttää ihmisen niin kauas Luojastaan, että hän täysin kieltää Hänen olemassaolonsa, vaikka hänessä itsessään ja kaikessa hänen ympärillään on selviä merkkejä Hänestä? Yksi tärkeä syy siihen on valehtelu. Monet ihmiset ja ihmisten muokkaamat uskonnot levittävät valheita Allaahista. Silloin sitä valhetta kuunteleva ei tunnista Herraansa näistä valheista, ja joutuu ajattelemaan, että jos tällainen on jumala, niin en usko häneen lainkaan. Esimerkiksi väitökset siitä että jumala olisi joku maan päällä elänyt ihminen tai että meidän täytyy palvoa jotakuta muuta Hänen rinnallaan, ovat täysin fitran vastaisia ajatuksia. Monikaan ihminen ei ole valmis alistumaan toiselle ihmiselle ja jumaloimaan tätä. Siksi ateistit usein halveksuvat uskontoa ja uskovia ihmisiä, koska luulevat heidän vain sokeina seuraavan ja palvovan kuolleita ihmisiä.

 

Tämä väärinkäsitys täytyy oikaista ja kertoa heidän olevan oikeassa siinä, ettei ihmisiä saa palvoa. Vain Jumala, joka on Kaiken Luoja ja Ylläpitäjä ja Ikuisesti Elävä, on oikeutettu palvontaan.

 

Näille ihmisille on hyvä puhua siitä, kuinka ilmiselvästi tämän maailmankaikkeuden suunnittelun takana on korkeampi viisaus. Kuinka näin monimuotoista elämää voisi syntyä pelkästä tyhjyydestä ilman suunnittelijaa ja alkuunpanijaa? Sehän on täysin järjenvastainen ajatus. Ja eivätkö nämä ihmiset ole koskaan kokeneet korkeampaa johdatusta elämässään?

 

Joidenkin ihmisten on tärkeää tietää myös se, ettei uskonnon harjoittaminen tarkoita byrokraattisessa organisaatiossa toimimista, vaan palvonta suunnataan Jumalalle, almut maksetaan köyhille jne.

 

Toinen asia mikä estää ihmisiä uskomasta Allaahiin, on tiedon puute koskien Tuonpuoleista elämää. Ihmiset näkevät paljon pahaa tapahtuvan tässä maailmassa, ja monesti viattomillekin ihmisille, kuten pienille lapsille. Ihmiset tietävät, että jos on Jumala, niin Hänen täytyy olla hyvä ja oikeudenmukainen. Siksi he kieltävät Hänen olemassaolonsa, koska paha ei näytä saavan palkkaansa ja viattomat kärsivät vääryyksiä.

 

Usko Tuonpuoleiseen onkin yksi Islamin uskonpilareista, ja ilman sitä jää moni asia vaille selitystä. Näitä ihmisiä täytyy muistuttaa siitä kuinka väliaikainen ja katoava tämä maailma on, miten täällä on välillä hyvää ja välillä pahaa, ja että tämä kaikki on vain koetusta meille Tuonpuoleista, todellista elämäämme varten. Emme ole jäämässä tähän maailmaan pitkäksi aikaa, ja kuolema pian lopettaa sekä maallisen kärsimyksen että nautinnon. Heille täytyy kertoa, että paha todella tulee saamaan palkkansa, eikä kukaan väärintekijä pääse pälkähästä noin vain. Ja että kärsineet tulevat saamaan täyden hyvityksen.

 

Ateisteille tai tieteellistä maailmankuvaa seuraaville kannattaa korostaa sitä, ettei Islam ole millään tavoin ristiriidassa järjen tai tieteen kanssa, ja heille voi antaa myös järjellisiä ja tieteeseen perustuvia selityksiä Islamin säännöille, jos osaa. Sellaiselle ihmiselle joka ei usko Jumalaan, ei riitä perusteluksi pelkästään se, että Jumala on käskenyt näin. Silti silloin jos oma tietomme ei riitä analysoimaan jotakin asiaa tieteelliseltä kannalta, on meidän todettava, että ihmisen ymmärrys on todella vähäinen verrattuna Jumalan tietoon, ja sekin vähä, minkä pystymme ymmärtämään, on Hänen tiedostaan peräisin. Joten muslimeina alistumme Hänelle ja luotamme Hänen viisauteensa.

 

Monet ihmiset, jotka eivät ole uskonnollisia, haluavat silti noudattaa tiukkoja eettisiä periaatteita ja kasvaa henkisesti. Esimerkkinä vegaanit, ympäristönsuojelijat, ihmisoikeuksien ajajat jne. Heille voi tehdä da’waa kertomalla siitä, että maailmankaikkeuden Luoja on määrännyt kullekin luodulle tämän oikeudet, joita muilla ei ole oikeutta rikkoa. Ja että Hän on todella lempeä ja tuntee luotujensa tarpeet, ja Hänen uskontonsa noudattaminen vastaa niihin. Kannattaa myös itse selvittää miten Islamin mukaan tulisi toimia vaikkapa eläinten ja ympäristön kanssa. Nämä asiat kiinnostavat monia, ja asiaan perehtyneet voivat ymmärtää Islamin opetukset niiden suhteen itseämmekin paremmin.

 

Sama pätee kaikissa asioissa. Koraani ja Profeetan (saws) esimerkki vastaavat ihmisten kysymyksiin kaikilla mahdollisilla elämänalueilla, ja vaikkemme aina itse ymmärtäisi viisautta kaikkien sääntöjen taustalla, niin voi olla että se jota kyseinen aihealue enemmän koskettaa, ymmärtää sen paljon paremmin. Profeetta (saws) sanoi jäähyväispyhiinvaelluksen saarnassaan:

 

Kaikki jotka kuuntelevat minua, kertokoot sanani edelleen toisille, ja nämä edelleen toisille: ja ymmärtäkööt viimeiset heistä sanani paremmin kuin he, jotka kuuntelivat minua suoraan.

 

On tärkeää kertoa näille ihmisille, jotka eivät usko, mutta haluavat silti tehdä hyvää, että todellinen hyvän tekeminen on Jumalan tottelemista, koska Hänen säätämänsä lait ovat oikeudenmukaisia kaikille. Voimme kehottaa näitä ihmisiä tekemään hyveitään Jumalan tähden, koska silloin niiden hyöty voi ulottua tuonpuoleiseen maailmaan asti. Jos he tekevät hyvää vain tämän maailman tähden, niin niiden hyveiden hyöty katoaa kuten tämä maailmakin katoaa.

 

On siis hyvä kertoa siitä, kuinka Jumalan lait takaavat oikeuden kaikille. Silti kaikista korkein oikeus on Allaahin oikeus meiltä; että palvomme yksin Häntä. Tätä ei saa unohtaa.